Työmarkkinatuen kuntaosa

Suomessa astui voimaan 1.1.2006 laki, jonka mukaan kuntien velvollisuudeksi tuli maksaa puolet pitkään työttömänä olleiden henkilöiden Kelalta saamasta työmarkkinatuesta. Uudistuksen tarkoituksena oli saada kunnat, maksusta aiheutuvia kuluja välttääkseen, toimimaan aiempaa tavoitteellisemmin ja tehokkaammin työttömyyttä omalla alueellaan hoitaessaan. Tämä sanktiotyyppinen muutos alkaa kuitenkin purra vasta nyt.

Järjestelmä toimii siten, että työttömäksi jäänyt ja ns. työssäoloehdon täyttävä henkilö saa ensin joko ansiosidonnaista työttömyyskorvausta (työttömyyskassan jäsenet), tai Kelan peruspäivärahaa (kassaan kuulumattomat) 500 arkipäivän ajalta. Tämän jakson jälkeen hän siirtyy Kelan työmarkkinatuelle. Sen kustannukset katetaan valtion varoista ensimmäisen 500 päivän osalta ja tämän jälkeen kunta maksaa puolet tuesta.

Kun uudistus tuli voimaaan vuoden 2006 alussa, oli Suomella takanaan pääpiirteissään varsin suotuisaa talouskehitystä vuodesta 1994 alkaen, ja tätä kehitystä jatkui vielä pari kolme vuotta eteenpäin. Tämän ansiosta pitkäaikaistyöttömien määrä pysyi alhaisena ja kuntien tulotaso niin korkeana, ettei työmarkkinatuesta aiheutuviin menoihin kiinnitetty juurikaan huomiota.

Sitten talous alkoi taantua, työttömyys kasvaa ja myös kuntien taloudet kiristyä. Samoihin aikoihin poistettiin työttömyyseläkejärjestelmä, ja tämä puolestaan lisäsi ikääntyneiden työmarkkinatukea saavien henkilöiden määrää. Toisaalta erilaisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä vähennettiin.

Tapahtuneen kehityksen seurauksena pitkään työmarkkinatukea saaneiden henkilöiden määrä on voimakkaasti kasvanut ja samanaikaisesti kuntien rahat vähentyneet. Niinpä työmarkkinatuen kuntaosuuden aiheuttamat menot ovat alkaneet ylittää kuntien kipukynnyksen, ja asiaan on käyty laajalti reagoimaan. Siis 7 – 8 vuotta lakimuutoksen jälkeen.

Mitä kunta sitten asialle voi tehdä? Periaatteessa ensinnäkin toimia ennakoivasti, pitkäjänteisesti ja ennaltaehkäisevästi siten, että yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneiden määrä pysyy pienenä taloudellisesti huonoinakin aikoina. Näin kunnat eivät kuitenkaan ole yleensä menetelleet, ja nyt ollaan tilanteessa, jossa tarvitaan ripeää toimintaa.

Kunnalle olisi parasta saada työmarkkinatukiasiakas työllistymään mahdollisimman pikaisesti, jolloin tuen maksaminen luonnollisesti päättyy. Avoimille markkinoille työllistyminen on ainakin nykyisessä taloustilanteessa harvoin mahdollista, mutta kunta voi joko työllistää henkilön itse, tai sitten edesauttaa tätä työllistymään kolmannen sektorin palvelukseen, lähinnä siis erilaisiin yhdistyksiin. Nämä työllistämisvaihtoehdot eivät tule kunnalle kovinkaan kalliiksi, sillä pitkäaikaistyöttömän palkkauskustannuksista merkittävä osa saadaan valtiolta TE-toimiston myöntämänä palkkatukena takaisin.

Palkkauskustannukset eivät toki ole työllistämisen ainoa kuluerä, vaan menoja syntyy myös mm. työn organisoinnista, työtilojen vuokrista ja työssä käytettävistä varusteista. Näistäkin huolimatta toiminta on kunnalle taloudellisesti kannattavaa, sillä työllistettyään henkilön kuudeksi kuukaudeksi, kunta joutuu uudestaan maksamaan osuutensa tämän työmarkkinatuesta vasta neljän vuoden kuluttua työsuhteen päättymisestä! (Mikäli henkilö siis pysyy työttömänä koko tuon ajan). Tietysti plussapuolelle tulee myös työllistettävien työpanoksesta saatu hyöty.

Työmarkkinatuen kuntaosuuden maksamiselta vältytään myös silloin kun henkilö sijoitetaan aktivoiviin toimiin, esimerkiksi työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Näissä tilanteissa kuntaosuuden maksaminen keskeytyy ajaksi, jonka henkilö aktivointitoimiin osallistuu, mutta aktivointijakson päätyttyä kuntaosuuden maksaminen jatkuu entisellään.

Asiasta voi helposti saada sellaisen käsityksen, että kunnalle riittää kun se, palkkatukityöllistämistä ja aktivointitoimenpiteitä sovitellen, keskittyy ainoastaan työmarkkinatukiasiakkaiden määrän siedettävänä pitämiseen. Osin ehkä näinkin, mutta kyllä kunnan on viisainta aktiivisella ja osaavalla elinkeino- ja työllisyyspolitiikalla tukea asukkaidensa työllistymistä yleisemmin, ja näin ”terveemmällä tavalla”  estää työmarkkinatukimaksujen liiallista kasvua.

Toisaalta tuntien etenkin ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien suuret vaikeudet työnsaannissa, toivoisi valtion ehdottomasti kehittävän uusia ratkaisuja heidän työntekonsa mahdollistamiseksi. Monilta löytyy paljon työhaluja, erinomaista työmoraalia sekä valmiuksia työskennellä vähän pienemmälläkin palkalla, mutta systeemimme tuntuu sallivan tämän vain tilapäisesti, lyhyehkön palkkatukijakson ajan. Ei voi olla yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, kun nämä ihmiset jäävät uudestaan kotiin tukirahojen varassa elämään, pääsemättä antamaan panostaan meidän yhteisen hyvinvointimme lisäämiseksi.

Pekka Arponen

Aiheeseen liittyen:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.